Takaisin juurille

Juurien keräysaika on aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Kesällä niiden ravintoarvot ovat kasvissa itsessään, joten silloin niitä ei kannata kerätä. Toukokuun alussa on hyvä kerätä maanmuokkauksen yhteydessä vähällä vaivalla juuret talteen. Niitä ei kannata heittää hukkaankaan, kun kuitenkin kitkee ne pois.  Onhan niissä aikamoinen käsityö, mutta minusta se on kivaa työtä ulkoilmassa. Itse kerään voikukan-, nokkosen-, juolavehnänjuuret talteen. 

 Voikukka on yksi lempikasveistani, koko kasvi on käyttökelpoinen. Voikukka on  myös alkukesän tärkeä kasvi pölyttäjille. Tässä kerron vain voikukan juurista. Se sisältää eniten vaikuttavia aineita. Mm antioksidantteja, jotka ehkäisevät tulehduksia ja parantavat immuniteettia.  Luonnon probiootteja, jotka edistävät suoliston hyvinvointia. Se sisältää ison määrän vitamiineja (A, B, C, D) ja ravinteita. Varsinkin inuliinia ja kaliumia. 

Voikukka hellii maksaa ja vatsaa ja on nestettä poistavaa. Jos kärsii matalasta verenpaineesta,  munuais- tai sappivaivoista, älä käytä. (Tosin vanhaan aikaan siitä mainitaan  käytetyn juuri sappivaivoissa.) 

Nostan juuret varovasti talikolla mahdollismman ehjinä, katskon varren pois, liotan hetken ja harjaan puhtaaksi. Raaputtelen veitsellä pintoja (kaikkea kuorta ei tarvitse ottaa pois). Raastan koneella, kuivaan 35-40 asteessa. Säilön tummassa lasipurkissa tai paperipussissa. Sitä on hyvä laitella talven aikana ruokien joukkoon, esim keittoihin, muhennoksiin munakkaisiin ym tai laittaa teen joukkoon. Maku on suht mieto, eikä peitä ruuan omaa makua.